Eilen kävimme toisen kerran juttelemassa siellä Avokissa. Se temppuili aamusta asti sinne lähdön takia. "Tämän kerran vielä lähden, saapi olla viimeinen kerta." Ja kun minä kerroin jatkavani omia käyntejäni, niin se tokaisi, että minä sitä apua tarvitsenkin. Kyllä, kyllä. Aivan varmasti!!

 Eilen olin romahtamaisillani, eikä asiaa ainakaan auttanut sen kaahailu autolla. Ohitteli aivan raivopäisenä ajaen 140-160 km/h. Ja moottoritiellä niin lujaa kuin Toyota kulki, mittarin mukaan 180-190 km/h. Eikä se käytä turvavyötä. Minä vaan virkkailin Salomonin solmuja, sekin varmaan ärsytti sitä. Itseasiassa sitä ärsyttää kaikki mitä minä teen tai jätän tekemättä. Olen jo tajunnut, että se on onneton ihminen ja syyttää siitä kaikkia ympärillään olevia, etenkin minua.

Onneksi siellä Avokissa oli vastassa aivan ihania ihmisiä. Meille molemmille on omat työntekijät. Miksen minä vain ennemmin tajunnut, että on olemassa tuollainen paikka, johon voi mennä ihan juttelemaan?? Kyllähän tiesin turvakodeista ym, mutta ajattelin, että sinne mennään vain siinä tapauksessa, että mies riehuu/ heittää perheen ulos ym.

Viime yönä kirjoitin, että "se lähes kävi käsiksi". Ei kun kävi se. Ei lyönyt, mutta tönäisi. Tämä oli nyt toinen kerta. Ja näköjään kynnys käsiksikäymiseen on mataloitunut... 

Lähti sitten kotiinsa. Ja jos vanhat merkit paikkansa pitää, tulee töistä tänne taas niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä toivon, että se paskiainen edes pyytäisi joskus anteeksi... Mutta ei. Kun se on sitä mieltä, että sillä on oikeus tehdä minulle pahaa. Se ihan tosissaan luulee omistavansa minut.

Ja lauantaina juhlitaan kuopuksen 1v synttäreitä. Kun tulisi joku joka siivoaisi ja laittaisi juhlat pystyyn. Minun voimani alkavat olla lopussa.

Mutta se on vain jaksettava. Ei tässä ole vaihtoehtoja. Onneksi saan voimaa tästä kirjoittamisesta ja teiltä lukijoiltani ja kommentoijilta. Eikä pidä väheksyä käsitöiden terapeuttista vaikutusta. Senköhän takia nyt on niin paljon töitä valmistunutkin... :) 

Muuten olen ollut aika apaattinen. Koti on sotkuinen, ruoan laitto on tosi vastenmielistä. Eniten vain haluaisin käpertyä sohvalle/pihalle neulomaan/virkkaamaan jne. Ja ajattelemaan. Päässäni on kauhea kaaos.