Pienet olivat isällään ja tulivat tänään kotiin. Viisivuotias oli nukkumaan mennessään hyvin, hyvin "outo". "Äiti, mä rakastan sua ihan hirveän paljon, niin että sisälle sattuu." Yleensä tämä samainen lapsi on enemmänkin negatiivisella päällä kotiin tullessaan. No, pienin kiukutteli kyllä senkin edestä. Mutta tämä 5v, huoh. Kertoi sitten hetken päästä, että iskä aina käskee valehtelemaan, eikä hän haluaisi. Tästä on ennenkin ollut puhetta että iskä sanoo, ettei äidille saa jotain juttuja kertoa. Nyt ei saanut kertoa, että 5v oli autossa ilman turvavöitä!!! Kun iskä ja serkkukin (jo aikamies, 5v:n kummisetä) oli. Pienet siis tuotiin tämän serkun pakettiautolla. Minä sanoin, että no, jos siinä autossa ei ollut turvavöitä. Oli siinä, muttei me käytetä niitä!!!

Mitä hemmettiä teen? Lastenvalvoja on lomalla kolme viikkoa, sijainen on, mutta luulen, ettei hän tiedä tästä koko meidän sotkusta mitään. Siis lasten isä soittelee harva se viikko lastenvalvojalle ja kertoilee satuja. Näistä olimmekin tässä joku aika sitten lastenvalvojan luona puhumassa, kun minä otin sinne yhteyttä. Vaadin valvottuja lasten vaihtoja (haku ja tuonti), koska yhden kerran lasten isä heitti kuopuksen kumisaappaat melkein mun ja pienimmän päälle.. Sovittiin, että isä hakee lapset hoitopaikasta ja palauttaa ne pihaan niin, että minä olen sisällä ja isä ei tule sisälle.

Pari viikkoa sitten pienempi lapsi kertoi olleensa yökylässä siellä isän naapurissa. Minä kysyin sitten asiaa 5v:ltä. Hän kauhistui ja sanoi pikkusiskolle, ettei sitä saanut mennä kertomaan äidille! Ja myöhemmin 5v kertoi pienimmän itkeneen illalla, kun olisi halunnut sieltä naapurista pois. Mutta naapurin täti ei päästänyt... 

Mitä mä nyt teen? Odotan kolme viikkoa ja soitan lastenvalvojalle? Soitan sijaiselle ja kerron tämän koko hemmetin sotkun alkaen sieltä viiden-kuuden vuoden takaa? Vai annanko asian olla ja joskus pienet vielä kuolee jossain tapaturmassa, joka olisi ollut estettävissä? Muistan ja tiedän, että se paskapää hurjastelee, joskus kun mentiin Vaasan Avokkiin (ensi- ja turvakotien avopalvelupiste), se päästeli moottoritiellä niin lujaa kun sen autolla pääsi. Varsinkin kiukkuisena se tekee mitä hullumpia juttuja.. Kaahaa. Varmaan myös lapset kyydissä.

Ja se meinaa saavansa lapset ittelleen. Yritää aivopestä lapsia mua vastaan. Nytkin 5v kertoi iskän sanoneen, että äiti on se joka valehtelee. Ja 5v sanoi tietävänsä, ettei äiti koskaan valehtele! Varjele mua jäämästä mistään valkoisesta valheesta kiinni!!  

Miten noista pienistä voi kasvaa hyviä ihmisiä? Miten voin sanoa, että iskä tekee asioita väärin. Mitä minä sanon lapselle? Sanoin kyllä, että iskänkään ei saisi valehdella. Sanoin, että aikuiset on joskus hieman tyhmiä. Lapsi kysyi, että onko lapset sitten joskus tyhmiä. Kerron, että lapset eivät tiedä kaikkia asioita (kuten Marikki; otti äidin silkkisen kylpytakin, kun halusi olla prinsessa ja pelastaa Liisan/Mooseksen Niilistä, mutta äiti ei oikein tykäänyt kun tämä kaunis silkkinen kylpytakki kastui.. Marikkia siis luettiin juuri iltasaduksi.), vaan tekevät joskus vähän tyhmiä asioita tietämättömyyttään. Mutta että aikuisten pitäisi jo tietää, koska ovat niin vanhoja.

Miten saan nämä lapset kasvatettua kunnon ihmisiksi?? Ei pelkkä esimerkkinä oleminen taida enää ihan riittää..

Mitä minä teen?