Edelliseen kirjoitukseen vielä. Murkku ei puhua pukahtanut kamerasta mitään. Enkä minäkään jaksanut edes yrittää puhua siitä mitään. Tämä murkku kun ei puhu. Siis kysyy mitä kysyy, vastaus on olkien kohautus tai emmätiiä.
Minulle sanottiin tuosta konstista, että se oli niinkuin olisin palkinnut murkun kameran ottamisesta. Noh, niinkin, mutta tiesin murkun myös odottavan sitä lahjan ostoa. 
Seuraavalla kerralla soitan sitten poliisille ja pyydän apua.
Laitoin kameran laturin niin hyvään piiloon, että en sitä löydä. TAI sitten murkku on ottanut sen ja vienyt kiusallaan sen johonkin. En tiedä.. Vajaan viikon olen etsiskellyt laturia, turhaan. Ja kameran akku on siis tyhjä...

Joulu meni hienosti. Aattona kaikki lapset olivat paikalla, tosin pienen säätämisen jälkeen, mutta kuitenkin. Tunnelma oli leppoisa, oikein jouluinen. Esikoinen perheineen oli täällä aika kauan, lähtivät vasta tänä vuonna pois. Olivat toki toisessakin mummulassa välillä. Sekään ei ottanut kenenkään hermoille, vaikka paikalla oli kissoja, koiria ja pieniä lapsia.

Pienimmät olivat sillä yhden yön ennen jouluaattoa. Sovittiin, että se tuo lapset la-iltapäivällä kotiin. Sitten se kuitenkin soitti ja yritti väen vängällä väittää, että minä olen luvannut, että se saa tuoda lapset vasta aattona... Pirun hankalaa.. Se ilmoitti sitten, että koska ei saa lapsia jouluna, niin ei ota uutenavuotenakaan. Ihan sama mulle, olen aina ollut vuodenvaihteen ajan kotona. Uusi vuosikin vaihtui sitten hyvin rauhallisissa merkeissä lasten kanssa kotona.

Nyt on pitkästä aikaa lapsivapaa viikoloppu. Ja toivon todella, että murkku ei ilmaannu huomenna jo kotiin. Niinkuin viime vuoden viimeisinä isi-vkonloppuina... Kun iskällä oli la-iltaisin menoja...
En tiedä mitä la-iltana teen. Toisaalta tekis mieli tansseihin, mutta toisaalta ei.

Kun viimeksi kävin tansseissa, tapasin siellä yhden miehen. Olemme vaihdelleet sähköposteja silloin tällöin. Hän on nyt alkanut kyselemään, joko pian lähden tansseihin. Äääk..