Eromme oli siis väärinkäsityksistä ja itsepäisyydestä johtuvaa. Ja lapsellisesta puhumattomuudesta. Selkäleikkaukseni ja rakastuksen vuorotyöstä johtuvan väsymyksen syytä myöskin, osittain. En jaksa sitä kuitenkaan tässä alkaa enempää selvittämään, kun on jo näinkin kauan mennyt asiasta. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Siltä osin.

Kuten olen kertonut, minua on kosittu jo viime kesänä ja minä vielä varmistukseksi kosin karkauspäivänä. Naimisiin mentäisiin, mutta kun se tulee niin kalliiksi. Minä siis perun häät ja yhteisen hautapaikan (tää on siis, hei, se yks biisi). Mä menettäisin kaikki tuet ja silleen. Eikä sillä muuten mitään niin väliä olis, mutta kun.

Mutta kun mä juuri viime viikolla vein Kelaan eläkepaperit!!! Juuh, sairauspäivät tulee täyteen ja kun en kerran ole työkykyinen, niin se muuttuu määräaikaiseksi kuntoutustueksi, eli hain sekä sairaseläkettä, että myöskin kansaneläkettä.. Ja tunnen itteni ihan miljoona vuotta vanhaksi.. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun olen laiskotellu kotona (lue: ollu äitiys- vanheimpainlomalla, ja hoitovapaalla) niin eläkkeeni jää tosi surkean pieneksi. Sitten kuitenkin saisin asumistukea ja tällä hetkellä saan lasten lapsilisiin yh-korotuksen, mutta ne lähtisi pois jos/kun naimisiin menisimme. Että voi tää olla prkleen hankalaa.

Eikä siinäkään vielä mitään, mutta juurikin tässä tajusin kun soittelin kipupolille ja kuntoutuspolille, että ei minusta koskaan (lue:  k o s k a a n ) tule työkykyistä... Joku lääkäri mainitsi sivulauseessa asiasta ja minä blondi tajusin sen vasta jälkeenpäin. Kävin siis selkäni leikanneen kirurgin vastaanotolla ja hän oli sitä mieltä, että koko leikkaus oli aivan turha, hän leikkasi selkäni "pitkin hampain". Tiesi, ettei siitä ole hyötyä, kun se ehti olla niin kauan kipeä. Että silleen.

Välillä, kun ei ole niin kovin hyvä hetki, niin minusta tuntuu, että minä olen luisumassa johonkin syvään kuoppaan. Välillä saan jalansijan ja pääsen ylöspäin, mutta sitten taas ote kirpoaa ja valun alas, alas, alas. Alhaalla on pimeää ja synkkää..  Yritän taistella, mutta monesti mielen täyttää ajatus, että mitä väliä millään on. Särkee ja kaikki on niin perseestä. Mikään ei vaan huvita. Käsityötkään. Ja se on silloin vakavaa.  E r i t tä i n   v a k a v a a .

Ja tännekin pitää laittaa toi kirjain-tarkastus päälle, on niin paljo pukannu roskakommenttia että.