Rakastus on matkalla kotiin!
Maanantai oli pahin päivä, lapset tuntuivat kiukuttelevan ja kaikki meni päin p:tä. Tiistaina alkoi jo elämä voittamaan ja aloin uskomaan, että kyllä tämäkin viikko kuluu joten kuten.
Tänään (keskiviikkona) odottelin koko illan rakastuksen soittavan (en edes halua tietää mitä puhelu Norjasta tänne Suomeen maksaa), usko alkoi jo mennä, kun mitään ei kuulunut. Mutta vihdoin, puhelin soi ja rakastus kertoi soittavansa Suomen puolelta!
Puhe oli tulla perjantaina, mutta ikävä sai sitten hänet palaamaan jo nyt.
Ja minä olin suunnitellut leipovani perjantaina ja tekeväni vielä vaikka mitä...
Mutta ei se mitään, juuri nostin mustikkapiirakan uunista ja nyt sitten yritän päästä nukkumaan(=nukahtaa). Suomi on pitkä maa, odotan rakastusta vasta aamukahville. Sattuupa sopivasti, että pienet menevät juuri huomenna hoitoon.... 
Ihanaa! Ei enää montaa tuntia, jeeeee!!

Olen onnesta sekaisin, siksikin tuo teksti on hieman vaikeaselkoinen?