Seinäjoella Maatalousnäyttelyssä. Meillä oli jo joskus keväällä puhetta, että Farmariin mennään sitten ihan varmasti. Minä olin jo haudannut tämän suunnitelman, koska lippujen hinta oli aika suolainen. Mutta se oli saanut kaveriltaan vapaa-liput ja pyysi minua mukaan lasten kanssa. Lupasin lähteä, mutta ehtona oli, että sen pitää sitten olla ihmisiksi. TAI se saa unohtaa kaikki yhteiset tekemiset.
Päivä meni hienosti. Lapsetkin olivat tosi nätisti, eivät kitisseet eivätkä kiukutelleet, vaikka oli kuuma ja oli nälkä ja jano ja välillä piti jonottaa ja piti kävellä jne. Jos meidän yhdessä olo olisikin noin "ihanaa", niin mikä olisi ollessa. Tänään (ja koko viime viikon) olen nähnyt tuosta ihmisestä vain sen hyvän puolen.
Kiusaanko minä nyt itseäni??
Se on myös kysynyt, voisiko se auttaa noiden hunajien kanssa. Se voisi hakea hunajia pesistä ja lingota siellä heillä (sillä sähkökäyttöisellä lingolla). Tai voitaisiin hakea hunajat pesistä yhdessä. Ja se sitten voisi lingota siellä. Kun en minä kerran luvannut mennä sinne linkoamaan. Noo.. Annoin sille luvan auttaa. Sanoin kyllä selkeästi, että kyllä minä saan ne hunajat ihan yksinkin purkkeihin asti. Vaikken saisikaan, niin siltä en ainakaan apua pyydä. Siitä se saisi taas aseen minua vastaan.
Se oli todella yllättynyt tässä yhtenä päivänä kun kävi täällä ja näki tuon mun linkoomon keittiössä. Näki myös hunajalaatikot, jotka olin pesistä jo kerännyt ja näki kuinka paljon olin saanut hunajaa lingottua. Se selvästi ärsytti sitä! Se olisi varmaan halunnut, etten pärjää. Että olisin siitä riippuvainen. Tietysti.