Olen yrittänyt muutamankin kerran päivittää tätä blogia, mutta aina on ollut jotain häikkää.
Mitäs nyt kuuluu?
Käsityöt ovat tauolla, nyt syntyy kynttilöitä ja hunajaa purkittuu.
Mutta mitä oikeasti kuuluu?
Edellisen kirjoituksen harmitus on taakse jäänyttä. Huomenna (ihan kohta) on taas se perjantai, kun lapset lähtevät viikonlopuksi pois.
Pienet olivat hoidossa, tai oikeastaan vain 4v oli hoidossa ekalla viikolla, pienin oli nuhassa.
Ja kuinka 4v oli kiukkuinen hoidosta kotiin tulessaan... Nälkäinen ja kiukkuinen. Muuten edellisviikko meni ihan hyvin. Nyt kuluneella viikolla myös pienempi oli hoidossa. Huh. Nyt hain hoidosta kotiin kaksi väsynyttä ja nälkäistä lasta.
Mutta eiköhän tämä tästä ala sujumaan. Onneksi ei tarvinnut mennä töihin ja kuljettaa pieniä joka päivä hoidossa. Saatiin tämmöinen "pehmeä lasku".
13v:lle tuli kutsu sinne (seuraa sanahirviö) lasten- ja nuorisopsykiatrian konsultaatiopoliklinikalle.
Paikalla oli sh, joka on ollut lapsen tutkimuksissa mukana alusta asti, sekä neuropsykologi(??), jolla lapsi  on käynyt nyt syksyn aikana kolme (vai neljä??) kertaa.
Neuropsyk.oli myöskin sitä mieltä, että lapsi menestyy oikein hyvin koulussa (tiedän...), joten ei se voi adhd olla?? Voi prkl... MUTTA, lapsella on ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessa muiden kanssa. EI ymmärrä toisten (sanattomia) viestejä, ei osaa kertoa omista tunteistaan, eikä myöskään ymmärrä toisten tunteita. Siis lapsi ei ymmärrä esim. että kiusatessaan toista, toinen ei tykkää siitä?? Lapsi  on erittäin sosiaalinen, tekee tuttavuutta, mutta ei  sitten osaa  pitää ystävyyssuhteista huolta. Voi hitsi, joku muu osaisi selittää tämänkin asian paremmin...
Tämä neuropsyk. oli kuitenkin sitä mieltä, että ehkä diagnoosi voisi olla jotain adhd-aspergen-linjaa.
Mutta kertoi sen vasta sitten, kun alusta asti lapsen tutkimuksissa mukana ollut sh kertoi että hän on kallistunut adhd:n puoleen. Lapsihan oli kesällä tämän sanahirviön järkkäämällä seikkailuleirillä, jossa sh oli mukana. Siellä leirillä oli neljä poikaa ja kaksi tyttöä. Lapseni tuli aluksi toimeen tämän toisen tytön kanssa hyvin, mutta alkoi sitten kiusaamaan/härnäämään jne tätä toista...
Siellä kysyttiin, olenko halukas aloittamaan lapsen kanssa pitkäkestoisen terapian (2-3v) ja kuljettamaan lasta terapiassa jopa 2krt viikossa.  Noin 30km päässä. Ihan varmasti olen!! Jos kerran lapsi hyötyy siitä. Sen jälkeen olisi mahdollisuus ryhmäterapiaan, että lapsi oppisi näitä (hukassa olevia) rymässäolo-taitoja. Siis vasta sen jälkeen. Lapsi olisi sitten jo 15-16v...
Kysyin, koska saan sen diagnoosin, siis että mikä tämä on. Noo, seuraavaksi on lääkärin vast. otto, siellä selviää lisää. Mutta koska, sitä ei tiedä. Ja sen jälkeen alkaa terapia, koska, riippuu jonoista...
Jos palaan töihin, niin miten järjestän lapsen kuljetuksen terapiaan? Kaksi krt viikossa?? Eikä mikään jos, vaan kun palaan...
Missä vaiheessa voin hakea hoitotukea Kelalta? Diagnoosin saatuani? Jos on lievä adhd, niin siihen ei tukea tipu. Mutta jos on terapian tarvetta, niin sitä alinta sitten ehkä? Vai kuinka??
Voi hitsi, kun taas on päässä niin monta asiaa. Ja joulu painaa päälle...
Treffejä en enää (vielä) edes ajattele, olen laittanut nämä asiat sivuun.
Nyt tavoitteena on selvitä jouluun ja joulun ohi. Kaikki lapset (+puolisot+lapsenlapset+lemmikit ym, ym) ovat tämän joulun täällä. Siis aaton, joulupäivästä ja jatkosta en tiedä. Ensi vuonna pienimmät(=kotona asuvat) ovat isillään, joten vietän aaton ihan yksin ja nautin olostani!!!! Ihan oikeasti. Näin olen asennoitunut ja suunnitellut viettäväni sen joulun toisin. Siirrämme aaton toiselle päivälle. Nyt ei isompien lapsienikaan tarvitse "taistella" puolisoidensa kanssa, missä se aatto oikein vietetään. Vuorotellen molempien vanhempien/vanhemman luona...

Nautin joulun odotuksesta! Ihan sama onko rahaa lahjoihin, onko sitä tai tätä tms, mutta tieto, että kaikki lapseni ovat paikalla, on jotain aivan mahtavaa!
Huomenna on tämän kylän jouluavajaiset, sitä stressaan nyt (kynttilöiden tekoa ja hunajan purkitusta), mutta kun siitä pääsen, niin saan alkaa stressaamaan omaa joulua! Se niinkuin kuuluu asiaan! Joulusta ei voi nauttia ilman pientä stressiä!!
Kaikille pienille olen jo saanut hommattua jotain pientä lahjaksi, se riittänee. Isot lapset saavat pienen summan rahaa kukin. Jos minulla on mitä antaa :)
Mutta oikeasti ihanaa, tulee oikea joulu!