Mutta ensin vielä tuosta edellisestä kirjoituksestani. En tiedä, miksi tein niin kuin tein. Olen sitä miettinyt, mutta järjellistä selitystä en ole keksinyt. No, siitä on ollut näkyvillä vain se parempi puoli, se johon rakastuin ja jota rakastin. Sinisilmäisesti uskoin sen yrittävän muuttua. Tiedän, tiedän...

Tänään huomasin jotain, mikä oli minulta unohtunut. Sillä ei ole huumorintajua joissakin asioissa sitten pätkääkään.

Se tuli(kovalla kiireellä töistä päin) hakemaan 4v:tä kanssaan puimaan. Minä kiirehdin samalla 1v:n kanssa Vanhalle Markille. Mainitsin, että pitää ehtiä sinne kahdeksi. Se vähän hölmistyi. Kysyi sitten, että treffeillekö menen. Vastasin joo, ihan vain vitsinä.  No, en sen kummemmin selittänyt, touhotin omiani ja yritin päästä lähtemään.

Ihmettelin kyllä illansuussa, kun ei sieltä pellolta ole mitään kuulunut.. Ja kun meinasin kysyä koska lapsi tulee kotiin, se soitti. Lapsi jää yökylään. Eikä se voi kertoa mulle jotain juttua sieltä (kotoaan), kun minäkin olen niin salaperäinen ja jotain... Äh..

Kerroin kyllä siinä vaiheessa, että kysymyksessä oli ihan naispuolinen ystävä, jonka kanssa olimme sopineet tapaavamme siellä Vanhalla Markilla. (Kiitos vain ystäväni!) Mutta se ei ottanut kuuleviin korviinsakaan.

No, eipä mitään. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Tai torstai. Silloin olisi seuraava Avokki-käynti. Menenköhän sinne sitten yksin?? Sillä on kyllä nuo pelto-hommat tosi huonolla mallilla just silloin, mutta.. Jos haluaa sinne lähteä, niin eiköhän sen saisi järjestymään. Mutta mulla on lastenhoito-ongelma. Suututin 21v:n, en tiedä ottaisiko ex-avoppi lapset illaksi..