Lapset tulivat kotiin ja äsken vasta sain 1v:n nukkumaan. Niin ihanaa kuin onkaan olla yksin kotona, niin se kun lapset tulee kotiin on rassaavaa. Ilta on sitten ihan sekaisin, eikä nukkumaan meinata asettua millään..
4v kuulemma menee viikonloppuna sinne yökylään. Tarjosin 1v:täkin. Kyllä se jo pärjää tavallisella maidollakin, kerroin opettaneeni lasta myös tissiltä pois. Ei kommenttia...  Että saa nyt nähdä, saanko olla viikonloppuna taas yksin. Tai 13v:n kanssa. Ja voipi olla, että tuo mun kauhean kamala sukuni nyt sitten alkaa täällä viihtymään liiankin kanssa. Tarkoitan veljeni klaania. Kerron heistä lisää joskus myöhemmin.

Mitä sitten olen unohtanut? Vastailla teille. Olen saanut paljon kommentteja, että pitäisi pyytää apua. Lv:ltä kysyin mahdollisuutta saada perhetyöntekijä meille, mutta en saanut vastausta. Odotan siis vielä... En tiedä onko täällä kunnassa vain yksi perhetyöntekijä, koska se joka meillä on viime talvena käynyt lopetti. Ts. hänen pestinsä loppui. Eipä silti, en oikein pitänyt hänestä. Ihan ok tyyppi, mutta emme vain olleet samalla aaltopituudella.
Isoja lapsiani en voi tämän enempää vaatia auttamaan, joskus he käyvät täällä ja auttavat minkä pystyvät. Heillä on kuitenkin omatkin juttunsa, työt ja opiskelut.
Muita sukulaisia minulla ei täällä sitten asukaan, veljen porukka ja 5/6 mun lapsista. Siskoni muuttti juuri parin sadan km päähän... Heiltä ei siis apua saa.
Mutta kyllä minä näin pärjään, uskallan ja haluan antaa pienimmät isälleen. Olen ehkä itsekäs, mutta tiedän haluavani välillä hengähtää ja "ottaa lomaa" lastenhoidosta. Tiedän, että se halutessaan pärjää lasten kanssa, onhan sillä äitikin siinä apuna... Vaikka lapset syövät siellä miten ja mitä sattuu ja rytmitkin menee sekaisin. Pienet saavat siis tavata isäänsä lähes rajoituksetta, ainakin jos se osaa olla ihmisiksi. Sanoin lv:n kuullen eilen, että vaadin valvotut tapaamiset heti, jos/kun kuulen sen puhuvan paskaa minusta tai suvustani lasten kuullen, muuten haukkukoot ihan vapaasti.
Tapaamisista emme siis tehneet mitään sopimusta. Se on aika hankalaa tällä hetkellä, kun sen työt on mitä sattuu ja mun olosuhteet muuttuu totaalisesti, kun joskus palaan töihin. Ja pienin on niin pieni, etten voisi kuvitellakaan antavani sitä sille koko viikonlopuksi. Vielä.. Mutta jahka lapset kasvaa.. :D

Tuon 13v:n kohdalla oli niin, että isä ei ota lastaan kovinkaan usein luokseen. Kun teimme sopimuksen tapaamisista, niin minä olin silloin 2-vuorotyössä, enkä halunnut antaa lasta ihan koko viikonlopuksi isälleen. Sovimme, että la-iltapäivästä su-iltapäivään. Ja sitten jos tilanne muuttuu, niin koko viikonlopuksi... Loppujen lopuksi tapaamiset menee nyt niin, että lapsi menee isälleen pe-iltana ja tulee la-aamupäivällä kotiin... Silloin kun menee. En ole jaksanu tapella siitä, koska se ei hyödytä mitään.

Tänään kun lapset olivat poissa, niin minä join ne kahvit pihalla kaikessa rauhassa. Tein samalla ristikkoa ja nautin rauhallisesta olostani. Sitten söin vielä jäätelöä ja notkuin netissä, kunnes menin siivoamaan... Melkein sain koko huushollin imuroitua, ennen kuin se toi lapset takaisin. Imuri on tuolla taas matkalla johonkin. Huomenna on pakko imuroida keittiö loppuun ja käydä kaupassa (yksi mun inhokeistani..)