Se on koko tämän erossa olo ajan yrittänyt liehitellä. Mennäänkö lasten kanssa Vaasaan uimaan, kun on luvattu hellettä. Mentäiskö perjantaina Tangomarkkinoille, mentäiskö tänään Kalliojärvelle tanssimaan jne. Ja koko ajan laittanut (seksistisiä) tekstiviestejä. En olisi välttämättä halunnut julkaista kaikelle kansalle tuota "salaista" blogiani, koska se pyöri vain seksin ympärillä. Mutta kun tämä suhde perustui siihen. Sen mieleen ei mahtunut mitään muuta (liioittelen hieman, mutta siltä minusta tuntui/tuntuu). Nyt se on kehunut minua, ulkonäköä, kaikkea mahdollista. Mutta ei se ole sanonut rakastavansa minua tai haluavansa  minua takaisin. Keskustelimme nimittäin taas tänään. Olen ollut hyvin vaitonainen ja antanut sen jatkaa, koska tänään sillä oli aika sinne lastenvalvojalle. Eivät saaneet siellä mitään summaa paperille, vaan meidän piti se kahdestaan sopia. No joo. Kävimme huutokauppaa ja päädyimme summaan, joka ei kumpaakaan miellyttänyt... Mutta saimme sen silti sovittua!

Illalla se sitten lähti kotiinsa, suuttuneena minuun, kun sanoin että sen seksipuheet ahdistaa minua. Enkä edes luvannut ottaa sitä kanssani saunaan. Huoh.Yritin vielä keskustella sen kanssa tästä suhteesta, koska se niin kovasti vonkasi takasin. Mutta sehän veti herneet nenäänsä, kun pyysin sitä painamaan ne seksiajatukset syrjään ja keskustelemaan muista asioista/ongelmista. Siis se ei voi puhua muusta...

Taas huomasin tehneeni oikean ratkaisun. Vaikka jo edellisen keskustelutuokion jälkeen melkein menin halpaan ja uskoin sitä kun se vakuutti tajunneen tehneensä väärin. Kun ei kuitenkaan... Ja uskokaa pois, melkein otin sen saunomaan kanssani!!! Onneksi yritimme vielä keskustella.

Olen kyllä taas lujilla, se piirittää minua ja liehittelee. On suuri kiusaus taas yrittää. Kuinkahan monta kertaa sen ottaisin takaisin, jos en täällä julkisesti olisi kertonut tämän loppuneen tähän? Vastaus: niin monta kertaa, että kaikki positiiviset tunteet sitä kohtaan on loppuneet tyystin. Koska onhan tuossakin ne hyvät puolensa. Se osaa halutessaan olla todella mukava ja symppis tyyppi. Ja osaa saada minut tuntemaan syyllisyyttä.

No, arki rullaa tasaisesti muuten, nuorimmat sairastavat vatsatautia... Se oli hyvä tekosyy olla lähtemättä sinne tansseihin tänään. (Nimi+rahasumma saatiin paperille vasta tuossa ilta myöhällä. Olin siis siihen asti hyvin suopealla tuulella..) Sitä paitsi oikeasti olisi ollut tosi ihanaa käydä tansseissa. Vielä sen kanssa, tanssimme yhdessä tosi hyvin, vaikken ole mikään taitava tanssija. Ja vielä polkupyörillä. Se ehdotti pyöräilyä, koska olisin pitänyt siitä. Olemme kerran tehneet tanssireissun pyörillä, ja siitä jäi mukavat muistot. Mutta onneksi ei sitten loppujen lopuksi menty!!        

Tuolla saunan lauteilla istuessani mielessä oli paljonkin asioita, joita tänne kirjoitan, mutta nyt ne ovat kadonneet johonkin...

Lisäys vielä:

Kiitos kaikille kommentoijille sekä spostia laittaneille. Minulla ei ole voimia kuitenkaan kirjoitella tämän enempää, nypin pihalla rikkaruohoja ja sahaan puita ja mietin asioita. Pyöritän arkea, nyt en ole pystynyt koskemaan käsitöihin ollenkaan. Mutta huomenna voi jo olla toisin.