Tämä ilta menne itsesäälissä kieriskelyyn.
En tiedä miksi.
Lapset lähtivät reilu tunti sitten ja sen jälkeen outo alakulo hiipi kimppuuni.
Olen onnellinen, että sain vapaan viikonlopun, kaikki asiat on kuta kuinkin hyvin, mutta.
Käsityöt eivät kiinnosta, hunajaa pitäisi purkittaa.
Lenkillä suunnittelin käyväni tänään.
Mutta kun vaan tekis mieli hautauta peiton alle. Ja vaikka lukea jotain, mutta ei ole mitään lukemista.
Eikä sekään oikeasti kiinnosta.

Eilen eräs yh-äiti kertoi viettävänsä vapaan viikonlopun uuden rakkauden kanssa...
Siksiköhän minulla on apea mieli? Kun minä olen ihan yksin...

Oikeasti  n a u t i n , kun saan olla itseni kanssa kahden ja tehdä (lähes)  mitä haluan. Tai olla tekemättä.

Mutta olisi kiva olla ihastunut..