Aamulla nousimme reippaasti ylös ennen kuutta, myös minä, vaikka siivosin puoleen yöhön asti. Ainoastaan yksi lastenhuone jäi siivoamatta eilen. Sen siivosin osittain jo aamulla  ennen uimaan lähtöä. Kyllä tulikin hyvä mieli, että jaksoimme sinne lähteä. 4v huomasi ihan vahingossa osaavansa kellua! Ja ui taas hienosti ilman kellukkeita! Ja 1v sukelteli ja kiipeili altaan reunalla. Ihana reissu! Synttärikakku haettiin samalla matkalla. Tilasin kakun leipomosta, jota ennenkin olemme käyttäneet. Siitä se sai aiheen haukkua minua laiskaksi... No, siihen olen jo tottunut.

Hienosti ehdin saada kaikki valmiiksi ennen vieraiden tuloa, tein ruoan, siivosin sen viimeisenkin huoneen, laitoin puhtaat matot lattioille, katoin pöydän valmiiksi ja vaihdoin lapsille puhtaat vaatteet jne. Vieraat tulivat ajallaan ja kaikki meni ihan hienosti. Sitten menin viemään synttärisankaria nukkumaan. Toinen sen veljen vaimo, miniä nro 1, tuli perässä juttelemaan. En edes muista kaikkea, mitä juteltiin, mutta ensin hän oli sitä mieltä, että minun täytyy vain osata laittaa kova kovaa vastaan, eikä antaa kohdella minua huonosti. Huoh. En yleensä sano kenellekään vastaan kovinkaan helposti, myöntelen vain, mutta nyt minulla kuohui/kiehui yli äyräiden. Kerroin ihan rauhallisesti, että kysymys ei ole kahden tasavertaisen ihmisen riidoista, eikä mistään aivan pienestä. Kerroin kuinka huonosti minua ja minun (ja meidän) lapsia se kohtelee. Puhumattakaan meidän koirasta ja kissasta. Kissa ei uskalla tulla sisälle, kun se on paikalla. Meillä siis on myös blogikissa, jota en ole esitellyt edes julkisessa blogissani. Sellainen kolme-neljä-vuotias löytökissa, joka annettiin pois pitovaikeuksien takia. Ts. naapurit eivät tykänneet ulkona viihtyvästä kissasta. Tämä kisu viihtyy ulkona ja meidän naapurit tykkäävät, kun tämä on aivan "julmettu" hiiri-kissa! Kissa käy sisällä oikeastaan vain syömässä. Mitä nyt pahimmilla pakkasilla on jonkun yön sisällä. 

Taas meni sivuraiteille. Asiaan, myös miniä nro 2 tuli seuraksemme ja annoin tulla kaiken mitä siihen hätään ehdin ja muistin. Ja pystyin. Nimittäin se hiippaili siinä huoneen ulkopuolella ihan selvästi kuullostellen mitä puhutaan. Ja näkihän se, että minä itkin. Minä siis ratkesin totaalisesti, kun nämä miniät kertoivat nähneensä jo kauan, että kaikki ei ole hyvin. Ja että minusta näkee kuinka väsynyt minä olen sekä henkisesti että fyysisesti. Siis minäkö?? Minähän jaksan hienosti. Omasta mielestäni. Minun väsymyksestäni mainittiin myös siellä Avokissa. Oikeasti minä en kai tajua olevani väsynyt??? Sanottiin, että minun kannattaa mennä turvakotiin lepäämään?? Onko oikeasti näin??

En minä vielä ainakaan voi, huomenna tulee osa synttärivieraista ja vanhin tyttäreni tulee lastensa kanssa yhdeksi yöksi. Minulla siis on kuusi lasta, joista kolme on jo pois kotoa. 23v, jolla on kaksi lasta, 20v avoliitossa, sekä ihan pian 18v, joka seurustelee vakavasti jo ties kuinka monetta vuotta. Julkisessa blogissani olen heidät esitellyt ainakin suurinpiirtein synttäreidensä aikaan. Ja tämä 20v tulee avomiehensä kanssa myös huomenna tänne. 18v:stä en tiedä, hän on ollut kesätöissä kauempana ja pesti loppui nyt. Hän palaa ainakin tuonne Seinäjoelle huomenna.

Taasko minä harhauduin? Miniöiden kanssa juteltiin aika kauan. Sain heidät nyt aika hyvin ymmärtämään, mistä on kysymys. He aikoivat jutella puolisoidensa kanssa, siis sen veljien. Ajattelin kyllä, ettei siitä ole yhtään mitään hyötyä, koska he ovat niin omiensa puolella (kukapa ei olisi??). Mutta oikeasti!! Nämä naiset saivat miehensä uskomaan, että kaikki vika ei olekaan minussa!!! Koska näin heidän oli annettu ymmärtää. Tietysti.

Ja nyt minä melkein joudun pyytämään avopilta (sehän on jo ex-avoppi??) anteeksi. Se on kuulemma kuitenkin tykannyt minusta aina??? Ja ylpeänä esitellyt ja kertonut siitä jakusta, jota hänelle teen!! Olen saanut jo toisen tilauksen!!! Ja kuulemma meidän lapset on sille kaikki kaikessa. Ainakin se vanhempi. Mutta miksi se osoitetaan tyrkyttämällä herkkuja/karkkia/mitä tahansa makeaa/epäterveellistä????

Ja mitä teille kertoo tämä: Avoppi on joskus sanonut pojilleen/miniöilleen, että hyvä kun sen on joku huolinut??? Siis hyvä kun minä tuon paskiaisen huolin... Tuntuupa hyvältä... Mutta tiedänpä, että ainakaan kokonaan tämä ei tullut niille yllätyksenä.

Nyt miniät siis löivät päänsä yhteen ja nostivat/nostavat kissan pöydälle. Tulossa on palaveri, jossa puhutaan asiat halki. Myös veljesten vanhemmat kuulevat asiasta. Tänään sen olisivat tehneet, mutta yhdellä veljellä oli töihin meno edessä. Mutta tämä veli oli ottanut siihen yhteyttä ja kertonut, että asiat puhutaan nyt selväksi. Siis huomenna tai ensi viikolla, miten nyt saadaan kaikki paikalle.

Ja tästä päästäänkin itse asiaan. Se soitti minulle äsken, olen taas valehdellut ja kieroillut vaikka mitä??? En oikein ymmärtänyt, mitä se ajoi takaa, sitä ilmeisesti, että olen mennyt kertomaan KAIKILLE valheita siitä. Kännissä se oli kuin käki, pyysin että jutellaan kun se on selvinpäin. Löi luurin mulle korvaan. Mutta aloin pelkäämään, että se tulee tänne "keskustelemaan". Oletan sen olevan tuossa kylällä, kun siellä on ne markkinat menossa. Me olemme edelleenkin lukkojen takana. Vara-avaimen olen piilottanut ja kannan puhelinta koko ajan mukana. Myös 13v:lle sanoin, että sitä ei sitten päästetä sisälle. Ja että on ehdottomasti soitettava poliisit, jos se tänne tulee. Aloin oikein pelkäämään sitä, vaikka en usko sen tänne tulevan rähjäämään. Ei se kuitenkaan ole sen luonteinen. Vaan mistäpä sen tietää. En uskalla mennä edes tupakalle pihalle...

Avainta sillä ei ole ollut enää vuosiin. Vara-avainta se on käyttänyt, jos joskus on ollut tarvetta. Lukkoja en siis sarjoita. Sitä paitsi, jos tänne haluaa tulla, niin helposti pääsee vaikka ikkunasta.

Mutta katsotaan kuinka rauhallinen yö meillä on edessä ja mitä huominen tuo tullessaan... Oikeastaan olen helpottunut, kun sain ne toiset miniät (en jaksa/osaa kirjoittaa niistä ex:nä) tajuamaan kuinka vakavaa tämä on. Vaikka toisaalta ne on sitä mieltä, että kun nostetaan kissa pöydälle ja sanotaan sille, että se ei saa käyttäytyä rumasti, niin se auttaa ja kaikki on taas hyvin. Minä tiedän, ettei se riitä. Sanoin heille, että olisi todella tärkeää saada se jatkamaan niitä Avokissa käyntejä. Siihen pyrin. Kaikkien huonosti kohdeltujen naisten takia.

Halauksia kaikille! Ja Muoriska: kiitos tuestasi. En pysty juttelemaan asiasta yhtään tämän enempää. Kiitos kuitenkin hirmuisesti, että elät tässä asiassa mukanani. Kuin myös muille. Olette minulle hirmuisen tärkeitä! En toisaalta olisi halunnut rasittaa näitä miniöitä tällä asialla, koska tiedän, että heillä on omatkin murheensa.  Mutta pyydän, jos tiedätte/epäilette, että jollakulla ei asiat ole oikein hyvin, niin ottakaa asia esille!!! Väkivallan uhri kyllä ensi alkuun kieltää minkään olevan huonosti, mutta olkaa sinnikkäitä!

Toivottavasti tämä ei taas ole kauhean sekavaa, minun ajatukseni kun kulkee huomattavasti nopeammin kuin sormet. Ja toivon todellakin, että joskus voin lopettaa tämän blogin sanoihin : loppu hyvin, kaikki hyvin!