Ex-rakastus on tulossa tänään käymään, hakee vielä viimeisiä tavaroitaan.

Minua pelottaa, että käyttäydyn typerästi, roikun ja itken ja kerjään takaisin. Voi varjelkaa minua tuollaiselta nöyryytykseltä. Miten voisin pysyä tyynenä ja vahvana, käyttäytyä kuin aikuinen. Pelkään, etten pysty. Vai pitäisikö minun rääkyä ja heittäytyä lattialle ulvomaan??

Toivottavasti saan tänään tietää, miksi näin kävi. Mutta haluanko kuulla totuuksia kuitenkaan? Ex-rakastus on kyllä tosi fiksu, ei varmasti syyttele, mutta kuitenkin luen rivien välistä ja teen omia tulkintojani. Varmaan vääriäkin. Olen näiden päivien aikana yrittänyt keksiä miten näin pääsi käymään. Olen keksinyt montakin syytä, eikä mikään niistä ole kovin imarteleva minua kohtaan.

Ajatukset ovat niin sekavat. Minä en ikinä selviä tästä. Mitä pahaa minä olen tehnyt, että elämä taas potkii päähän. Kyllä minä yritän olla hyvä ihminen.

 

Minä en jaksaisi aina olla se vahva ihminen, joka pärjää vaikka mitä tulisi vastaan. Miksi minä en saa olla heikko?? Voi paska, paska, paska....