Ja kamera tallessa. Toistaiseksi.

Olin jo aika epätoivoinen kameran löytymisen suhteen.

Ja mitenkä se palasi paikalleen.
Meillä on jo vuosia (hyvin monia) ollut takan reunalla joulusukka, johon tonttu on öisin tuonut jokaiselle lapselle jotain pientä. Yllättäen suosituin "löytö" on ollut raha (10-20mk/5€), jolla on pitänyt ostaa lahja jollekin sisarukselle, ei siis itselle. Tonttu on arponut saajat.
Viime yönä tonttu oli tuonut tämän murkun nimellä pienen kirjeen, jossa luki kuta kuinkin näin:
"Jos kamera+laturi+muistikortti palautuu oikealle paikalleen, pääset (lähikaupunkiin) jouluostoksille, ostamaan siskollesi lahjan 15€:lla. Muussa tapauksessa äitisi ostaa ko. lahjan."
 
Ja uskokaa tai älkää, murkku tuli koulusta klo 10.15 ja kamera ilmaantui keittiöön melkein välittömästi! Latureineen ja muistikortteineen!!!

Niin me lähdimme "lähikaupunkiin".  Kameran laitoin  piiloon, samoin laturin. On tämäkin kamalaa, kun kaikki "tärkeä" pitää pitää lähes lukkojen takana.

Vaan ei se reissu niin kovin kiva ollut. Murkku narisi ja valitti ja kitisi kaikissa kahdessa kaupassa, missä kävimme. Osta tämä, mä haluun, mun on pakko saada, mä en ikinä, miks mä en koskaan saa....
Yritin selittää fiksuna aikuisena, että pian on joulu, katsotaan mitä pukki tuo. Ja että joulun jälkeen alkaa alennusmyynnit, ostetaan sitten mitä tarvitsee... Ei auttanut. Kitinää koko ajan. Mutta hengissä selvisimme kuitenkin.

Kotona olo jatkui kiukkuisena, sittemmin myös minulla..
Mutta pääasia on, että kamera on ehjänä piilotetuna (minun toimestani) ja Murkku alkoi tekemään huoneessaan joulusiivousta!

Mutta seuraavan kerran, kun kamera katoaa, otan yhteyttä oikeaan poliisiin. Pyydän pitämään Murkulle puhuttelun.
Koska oikeasti pelkään, että tämä vain pahenee. Myös tuolla kodin ulkopuolella...
Ehkä nyt on jo aika saada tämä "näpistely" loppumaan.

Näihin sanoihin vaikenee joulun ajaksi tämä blogi. Luultavasti. Esikoinen perheineen tulee huomenna ja toivon koko sydämestäni täällä olevan oikean joulurauhan ja -tunnelman...