Olipa taas pitkä hiljaisuus. Tuntuu vain, ettei ole mitään sanottavaa. Ja jos on, niin juuri sillä hetkellä ei ehdi mitään kirjoittamaan ja niin se menee ohi.
4v:n psykologi-käynnit loppuivat. Lapsi on ylivilkas, mutta tilannetta seurataan. Jos ei lapsi rauhoitu vuodessa, kahdessa, niin tutkimukset aloitetaan uudestaan. Psykologi suositteli lasta päiväkotiin tms. hiomaan ryhmässä olemis-taitoja. Muuten lapsi on ikäistään kehittyneempi. Kielellisesti jne. Luemme päivittäin, johtunee siitäkin (+tietysti tosi fiksusta äidistä :) ))))
Otin taas yhteyttä lastenvalvojaan. Kotiapua ei ole tarjota. Minkäänlaista. Mutta kun psykologi suositteli 4v:lle hoitoon menoa ja pienille hoitopaikka on valmiina, niin lastenvalvoja lupasi, että pienet saavat mennä välillä hoitoon ryhmikseen. Minun menettämättä kotihoidontukea. 

Avokissakin kävin. Se oli viimeinen käynti. Terapeutti oli sitä mieltä, että olen päässsyt asian yli, eikä ole tarvetta käydä enää. Minulla on sinne aika ensi viikolla, perun sen (tai siirrän), mikäli ei tule tarvetta jutella hänen kanssaan. Nyt tuntuu, että perun sen ajan. Voi aina kuitenkin varata uuden, jos siltä tuntuu.

Tanssimassa olen käynyt lapsi-vapaina viikonloppuina. Mitään prinssiä sieltä ei ole löytynyt. Olen kuitenkin saanut tanssia ja ihan kivaakin on ollut.

Kiitos Ystäväni M-L, kuulumisten kyselystä! Eipä olisi tullut tänne kirjoitettua tänään ilman Sinua!