Kai se on sitten lopullista nyt. Ei meillä mitään suurempaa riitaa ollut, mutta sanoisinko pieniä näkemyseroja asioista... Surettaa kovasti!

Pienimmällä on korvatulehdus, pienten isän kanssa on koko ajan jotain kädenvääntöä pienten asioista. Itse kuljen kuntoutustutkimuksissa ja tuntuu, että masennus pääsee taas valloilleen. Onneksi pääsen myös psykologin puheille. Murkku on murkku. Yleisesti ottaen hänen kanssaan on nyt seesteisempää kuin talvella.

Lähden valmistautumaan kipupoli-käyntiin, en voi viedä pieniä mihinkään, joten joudun ottamaan koko revohkan mukaan. Illalla vielä eskariin tutustuminen. Mua rasittaa...

Eipä jouda suremaan. Olo on turtunut. Ei itketä, ei tunnu vielä oikein miltään. Ehkä en ole tajunnut, että se on loppu nyt. Minä en olisi tätä halunnut. En, en, en, en, en, en, en, en!!!!!!!!