Rakastus lähti Norjaan (jo kauan sitten sovitulle) kalareissulle (itkettää).
Pienet on isällään tämän vkonlopun ja murkku siskoni luona (itkettää).
Parempi tietokone kaatui taas (itkettää mokoma sekin).

Minä kävin mustikassa ja sain monta rasiaa marjoja pakkaseen. Kyllä kelpaa taas talvella keitellä mustikkasoppaa ja leipoa piirakkaa. Selkä on edelleen ihan paska, mutta kontillaan onnistui marjojen keruu. Kävin silloin (jo kauan sitten) röntgenissä ja nikamissa on alentumaa, ekassa ja tokassa. Siellä on hermo puristuksissa ja sen takia kipu säteilee oikeaan takajalkaan.
Sekin nyt itkettää.

Ex:n kanssa olen taistellut mehiläistavaroiden jakamisesta ja lapsista ja kaikesta mahdollisesta (itkettää).
Nyt (taas) aion laittaa kovan kovaa vasten ja taistella vastaan. Jos tuo sen tekemä kiusa jatkuu, aion vaatia lapsille valvottuja tapaamisia ja muutenkin aion heitäytyä hankalaksi. Kun en jaksa sitä sen temppuilua kestää. Eikä minun tarvitsekaan. Sekin välillä vituttaa, ei kuitenkaan itketä.
Onneksi rakastettuni on tukenani ja turvanani. Se joskus itkettää, kun tuntuu niin hyvältä.

Kun Rakastus saapuu Norjasta, lähdemme kahdestaan lomalle, ka-las-ta-maan, jonnekin pohjoiseen.
Lapseni toka-vanhin tulee tänne siksi aikaa pienten ja murkun kanssa.
En ole koskaan ollut kotoa pois kokonaista viikkoa. Enkä etenkään poissa lasten luota. Ne mehiläiskoulu-päivät (2-3kpl) olivat ainoita poissaoloja kotoa, ilman lapsia. Kuinka kestänkään... (hyvin, lupaan sen!!!).

Nyt toivon, että kello kulkee lujaa ja pääsen nukkumaan ja pian on aamu ja sitten tulee ilta ja perjantai on hieman lähempänä... Kamalaa tämä ikävän määrä.

Olen siis edelleen enemmän kuin vain rakastunut :)