Siis siitä entisestä.

Vaan ihan minä-minä juttua. Leikkauksen jälkeen siis jäin odottelemaan aikoja kuntoutus- ja kipupolille. Menin käymään työterveyslääkärillä ja sittenhän alkoi tapahtumaan. Työterveyslääkäri kyseli minulta, missä menevät lähetteeni. Sanoin etten tiedä. Lääkäripä otti puhelimen ja alkoi oikein soittelurumban.

Kuntoutuspoli= eh, odotamme kipupolikäyntiä ensin, ennenkuin lähete otetaan edes jonoon.

Kipupoli= voi, voi, kun meillä on täällä lääkäri vain kahtena päivänä viikossa ja jono on piiiitkä. Minä olisin päässyt kipupolille vasta vuoden päästä kesällä!! Siis ajatelkaa, vasta ensi vuonna!!

No, tomera lääkäri soitteli tälle kipupolin lääkärille (tai siis hänen yksityisvastaanotoilleen) ja varasi minulle ensimmäisen vapaan ajan, joka oli tällä viikolla. Ja taas lääkäri soitti kutu-polille, nostatti lähetteeni sihteerin pöydälle ja kuntoutustutkimuksen on aloitettu vajaa kaksi viikkoa sitten. Miten hyvää palvelua ja miten asiat saatiinkaan sujumaan! 

Pääsin siis kutu-polin hoiviin, nyt on käyty psykologin testeissä, sos.hoitajalla, kutoutushoitajalla (tai ohjaajalla, mikä se oli) ja vielä on aika lääkärille ja sain myös lähetteen psykiatrille. Masennusta havaittavissa. Minä itse olen esittänyt toiveen päästä a) työkokeiluun, b) ammatinvalintatesteihin, c) uudelleenkoulutukseen. Olen ollut sitä mieltä, että kyllä minä vielä jotain työtä teen. Mutta kukaan ei ole ollut kanssani samaa mieltä. Tämä kipupolin lääkärikin kysyi vain, mitä luulen pystyväni tekemään... 

Kipupolin lääkäri oli aivan ihana! Vaihdettiin hermosärkylääke Lyrica toiseen, sain siitä ilmaisen näytepakkauksen, testataan toimiiko se paremmin. Sain myös Noritrenia. Lääkäri sanoi, että saisin sen avulla nukuttua paremmin. Ei minulla mitään univaikeuksia ole (paitsi kuopuksen takia).  Lääkeselosteesta huomasin, että se on tarkoitettu depression hoitoon. Nostaa se kyllä kipukynnystäkin, että ehkä lääkäri lähinnä sitä tarkoitti. Lääkäri laittoi myös lähetteen kipuepiduraalipuudutuksen laittoon. Onko kellään siitä mitään tietoa? "Kuukle" ei tienny paljon mitään. Vain sen huolestuttavan tiedon, että se auttaa parhaiten, jos se laitetaan muutaman kuukauden sisällä kipujen alkamisesta. Minullahan tätä on ollut jo pitkästi yli vuoden. Se piikki auttaa parhaimmillaan puolikin vuotta. Ehkä pääsen piikille jo ensi viikolla, tai kuitenkin viimeistään kesäkuun alussa.

Rahatilanne näyttää huolestuttavalta. Kesäkuu on "tuloton", koska joudun hakeutumaan työkkäriin työttömäksi työnhakijaksi siihen asti, että saan sen eläkkeen/kuntoutustuen. Ansiosidonnaista siis siis vasta heinäkuun puolessa välissä, noin, koska päivärahahakemushan täytetään koko kuukaudelta ensin, ennenkuin sen voi lähettää. Vai olenko väärässä, onko kellään parempaa tietoa??? Murkulla on rippijuhlat kesäkuun alussa, joten voi, voi. Mistä hitosta taion kaikki tarjottavat ja vaatteet ja kengät (murkulle) jne. Minä ja pienet varmaankin pärjätään olemassa olevilla vaatteilla ja kengillä, mutta murkku..

Mutta murehdin tuota sitten lähempänä. Vielähän tässä on pari- kolme viikkoa aikaa.

Esikoisen kanssa "mesetimme" eilen. Hän keksi minulle parikin työtä, jota voisin kokeilla. Vähällä opiskelulla tai oppisopimuskoulutuksena. Se nosti mielialaani kummasti. Muutenkin näyttää valoisammalta, kun sain nuo kutu-tutkimukset jo näinkin pian käyntiin. Ihmissuhdesotkut minua nyt ehkä eniten rassaa. Onneksi se uusi lääke auttaa kuitenkin siihen hermosärkyyn. Särkyä ei juuri ole, vain tuo puutuneisuus jalkaterässä.