Olipa tuo aamuinen purkaukseni sekava. Kuulin siis lastenvalvojalta, että summa, joka sen tuloista lasketaan on tuplat siitä, mikä me hyväksyttiin. Mutta siis paperilla ei ole mitään. Lastenvalvojalle on uusi aika ensi viikolla. Vaikka kunta meneekin kiinni?? Se yritti selittää miten se päätyi summaan x, mutta pääni on enemmän pyörällään. Sanoin sille, että se valehteli, mutta, mutta. Nyt en enää tiedä kuka sanoi mitä ja mistä. Ehkä soitan huomenna taas lastenvalvojalle ja kysyn että miten se oikein nyt menikään.

Sitten vielä soitti sen veli. Että jos hän tulee meille sovittelijaksi, kun en kerran vastaa enää sen puheluihin. Hitto, olin leikkaamassa nurmikkoa ja toisella kerralla siivosin kuopuksen oksennuksia, kun puhelin soi. Veli sanoi, että sovitaan nyt ja tässä joku summa, kymppi enemmän kuin se eilen sovittu. Joopa joo. Hän voisi sitten ilmoittaa sille ja kaikki olisi hyvin. 

Täytyy sanoa, että hermostuin lopuksi. Piruako sekin siihen sotkeentuu. En suostu yhtään mihinkään. Ensin yritin kyllä ystävällisesti sanoa, että tämä asia on mun ja sen välinen, ei tähän tarvita enää muita kuin lastenvalvoja. "Minä ajattelen vain teidän parasta. Että saisitte sopuratkaisun." Yritin myös sanoa, että olen just lähdössä kauppaan ja on huono hetki puhua, mutta ei. Ne kaikki veljekset on samanlaisia jänkkääjiä. Nyt voisi soittaa se kolmas veljes ja ex-avoppikin vielä.  

En tiedä miten jaksan... Ei, en mene sinne turvakotiin. Ei se mun henkeä uhkaa. Mielenterveydestä en tiedä.