Tänään (siis sunnuntaina) kävin sen kanssa hakemassa sieltä "vaikeimmalta" tarhalta hunajat pois ja sitten vielä yhdessä linkosimmekin ne. Tulin tuossa puolen yön jälkeen vasta kotiin. Oli rankka päivä, mutta saatiinpas iso urakka tehtyä. Se käyttäytyi tosi nätisti, oli myös ilmeisen tyytyväinen itseensä.
 Pienimmät olivat päivän sen äidillä ja illalla toimme lapset yhdessä tänne kotiin ja laitoimme yhdessä nukkumaan. Sitten jatkoimme linkoamista, yllättävän kauan siinä vielä meni. 13v oli täällä pienten kanssa. Kumpikin nukkui koko ajan.

Voi kun tuossa miehessä olisikin vain tuo "parempi" puoli. Pesilläkin (siis hunajia keräämässä) oli aivan nautinto olla. Homma toimii hyvin, kumpikin tietää mitä ja miten pitää tehdä. Tyhjensimme kolme pesää, eikä siihen hommaan mennyt edes kahta tuntia. Jos olisin tehnyt sen yksin, niin minulla olisi mennyt siihen kolme päivää. Siis päivä ja pesä. Enempää en olisi yksin jaksanut! Ja linkoaminen sitten lisäksi.
Mitä, minäkö olisin ottamassa sen takaisin? Kuulostanko minä siltä? No, en kai. Nautin vain tästä tilanteesta. Se ei aivan heti uskalla saada raivaria. Se on nyt tosissaan päättänyt yrittää (saada minut takaisin, ei ehkä välttämättä muuttua). Jotensakin en jaksa uskoa muutokseen...